kaikki muut ovat samanlaisia

niin kaukana ettei voi nähdä, niin
kuolleita sanoja, tiedottomuus
kun lumi laskeutuu tai usva
tyhjään tilaan.
vapautettu väärin perustein,
olen vain vuokralainen täällä
sekoitan kortit uudestaan
taas hetken vanhempi

yritän elää harvemmin, välttyä
näkymästä muille, hukkuvan hengitystä
vajoan lakanoihin, päällystakkiin.
lumi laskeutuu tai ei mikään.
hehkulamppukatseen alla
mieli on avoin
kolmiulotteisuuden pettymyksille,
      varo kulkemista
         liian lähelle, liian yksin.

sillä kaikki muut ovat samanlaisia
   kalpeiksi palaneita
 
      ja loputon tunne
          kuin putoaisi
nukahtamisen hetkellä

korkean paikan kaipuu

vuotaen savua
pysähtyneeseen ilmaan
odotan lopputekstejä
jotka eivät tule

( )

olet epäonnistunut vuodenaika
vapautesi jättää jälkiä
ahdistuneeseen maahan

likainen kuunvalo
unohdettu jalkojesi alle

           ja kun verhot
           suljetaan

           sama pimeys
           silmäluomillasi

tänne meret tulevat kuolemaan

( )

kirjastoissa putoamme lattian läpi
pimeiden seinien välissä
rintakehäsi on pöytälaatikko
ikkunat lyöty sisään
lasi hyväilee jalkapohjiasi
kun katsot kuuta
kuu katsoo takaisin

sillä aikaa syksy

ulkona puut valmistautuvat
luovuttamaan. kodit laihtuvat.
tuhlaan aamuja laskemalla kylkiluita
kuin askelmia rappukäytävässä
jossa kylmyys odottaa sisäänpääsyä.

tähän aikaan kaikella on nimi.
huoneiden iho kuoriutuu. kahvia
tai teetä, merkityksettömiä valintoja.
suljen kannen. jään asumaan
levysoittimeen. kolikot silmäluomien päällä.
neula raapii jonkun toisen elämää

( )

uni ei kulje ohi
välinpitämätön vastaantulija
mustassa päällystakissa kuten veljensä
sulkee silmiä, tyhjät katseet
verhojen takana lasia
sitten ei mitään

silmät maan alla siellä
missä olet nyt, olet ollut
tai et ikinä. pimeässä
kissat harmaita ja sydän lyö
liian lujaa, liian usein.

ei nouse aamulla, ei pukeudu.
jotain ilmassa, tunnustus
tai kirkasta savua

nico

istuu tuolissa kuin
ei tietäisi miten jatkaa.
mieli on kipeä. tule huomenna uudestaan

lattialle pudotettu, unohdettu
puhelinnumero, kellonaika
tai jotain muuta tärkeää
rivien väleissä, tai merkkien

vallankumous on käynyt täällä, sulkenut
verhot kysymyksiltä. katkonaista hengitystä
neljä seinää syleilee, syleilee seinää
puhuu avaruudesta. savukeaski
melkein tyhjä
odotus

toisinaan

opettelen ulkoa mykkäelokuvien repliikit, astun
omiin jalanjälkiini, hävitän todisteet, peitän jäljet.
kuu tai valo vieraan ikkunassa
kun kukaan ei enää kulje ohi
tai jos kulkisi

suljen oven hiljaa, varoen
herättämästä itseäni

lattialle kasautuu kirjoja, pulloja,
vaatekappaleita. kaikella oma tahto
olla olematta

marche funebre

joku on murtanut valon. sekoittanut
savua sateisten aamujen tuoksuun.
tyhjentänyt ohikulkijoiden katseet.
peilikirkas katu, matkalla ulkopuolelle.
mahdotonta erottaa lähtöä paluusta.
mahdotonta jatkaa menettämättä.

muuttua joka hetki vanhemmaksi.
hautausmaan porteilla
kuin tienristeyksessä.

kadottaa itsensä vieraisiin ikkunoihin.
loputtomaan puolivaloon.
karistaa huolet, ilot
tarpeettomina.

8.

yhä kylmempää. etsiessään kadottavat itsensä,

ansaitsevat toisensa kuten joku ansaitsee kuolemantuomion.

muuttuvat planeetoiksi, hiljaisuudeksi. laskevat päiviä

ja aika kaivertaa ristejä silmäluomiin, sivuihin

jotka lukematta käännetään.

täytyy luopua, kulkea verkkaisesti yötä kohti.
tukeutua vasten lukittuja ovia ja nähdä
kuinka hämärän neulat tavoittavat myöhästyneen.
löytää taivaankappaleet jotka eivät kuule,
eivät välitä kadonneista, löytyneistä, eivät kaipaa.
pysyvät tahdikkaasti radoillaan, todistamatta
tätä loputonta tyhjyyttä ja kaikkea
mikä tulee sen jälkeen.

7. vielä kerran hymyilevät

rappukäytävän hiljaisuutta. anna kaiken loppua
alkuunsa. muistoja tulevasta kaiverrettu hakaristeinä silmiin.
kulkea vastapäivään, yötä kohti. kaikki tulee vielä olemaan hyvin.
kun sanat ovat kasvoja, lupauksia hiljaisuutena. kulkevat
ohi hiljaa, aina joku kulkee ohi. keittiöiden hiljaisuutta,

ikkunat kaduille. tuntea vähemmän

                 kaikkea

                       tätä ei mitään.

avaruuden hiljaisuutta. päivien hiljaisuutta ja öiden.
kissojen hiljaisuutta. sanomatta jääneiden asioiden
hiljaisuutta, pelkkää hiljaisuutta.
kuinka paljon olisin halunnut sanoa, halunnut sirpaleita
sinusta. kuinka paljon epäonnea kunnes taas lähdemme.
ei enää varjoja ei syitä jatkaa. sirpaleita minusta.
ajan hiljaisuutta. laskevat päiviä. kuoleman hiljaisuutta.
kaikki tulee vielä olemaan hyvin. vähemmän tätä kaikkea
pysähtynyttä ilmaa. ovet lukittu. hiljaisuus.
kaikki tulee olemaan hyvin. yötä kohti.
yötä kohti.

6.

minulla on hyönteisen silmät
ja hattu päässä, tämä on
viimeinen matka
kotoa
kotiin.

---

istumme vastakkain
keskustellen säästä

äänimerkin jälkeen
kello on pysähtynyt

5. itsestäänselvyyksiä

a.

sanat ja musiikki. kosketus kuolee koskettimille.
ajattelen vanhaa ystävää joka on tärkeämpi nyt
ollessaan poissa. pehmeitä mustia tähtiä, musta aurinko;
mahdottomuuden taivaankappaleita.
musta, harmaa, musta.
hämärä säilyttää julmat sävyt.
miten tarpeetonta kaipaus.

b.

mahdottomuus menneessä aikamuodossa.
olenko ollut täällä ennen vai liian kauan.
valo halkeilee, hämärä, hämärä
tai unohduksen geometria.
musta kolmio, keltainen tähti,
kaikkialla valkoiset seinät.
valot ikkunoissa, lasien väleissä
yksityiset tyhjiöt.
hiljaisuus tiivistyy pinnoille.
jättää mustaa, punaista.
painovoiman lohduttomuuden.

4.

tapaan sinut hautausmaalla,
merkitysten hajoamispisteessä.
kulkea kevyesti, varoen sirpaleita.
ensimmäistä kertaa,
viimeistä.

3.

apatia kuljettaa, harhautuu
päivien harmaaseen. kaksisävyinen olemassaolo.
huonosti nukuttuja öitä tai aamuja. valon hiljainen pilkka.
kuolinilmoitusten huumoria. kaikki aika
on liian myöhään. sanojen rangat halkovat kuuta.
pysähtyvät ennen alkua. maailma pakotettu hiljaisuuteen.
taivas on tyhjä.

astua ulos ilman takkia, varomatta.
odotusten levoton kartta.

2.

a.

odotan eteisessä.
ulkona on jo valoisaa
joku kulkee ohi
ehkä tapahtuu jotain.

kylmä tuuli ratkoo
saumoja. olisi pitänyt
kadota aikoja sitten
aamu on palanut puhki.

b.

silloin kuvittelee olevansa
kuolematon, palavat puhki

sivut, päivät, tapahtumatta
jääneet hetket. eiliset.
olemme sivullisia,
aikoja sitten kirjoitettu.
pysähtyneitä ajatuksia.
välkkyvä hehkulamppu.
tai sade.

aamujen vääjäämättömyys.

yy kaa koo nee