niin kaukana ettei voi nähdä, niin
kuolleita sanoja, tiedottomuus
kun lumi laskeutuu tai usva
tyhjään tilaan.
vapautettu väärin perustein,
olen vain vuokralainen täällä
sekoitan kortit uudestaan
taas hetken vanhempi
yritän elää harvemmin, välttyä
näkymästä muille, hukkuvan hengitystä
vajoan lakanoihin, päällystakkiin.
lumi laskeutuu tai ei mikään.
hehkulamppukatseen alla
mieli on avoin
kolmiulotteisuuden pettymyksille,
varo kulkemista
liian lähelle, liian yksin.
sillä kaikki muut ovat samanlaisia
kalpeiksi palaneita
ja loputon tunne
kuin putoaisi
nukahtamisen hetkellä
v a i n a v a r u u s
12/12/2012
01/11/2012
01/09/2012
19/08/2012
sillä aikaa syksy
ulkona puut valmistautuvat
luovuttamaan. kodit laihtuvat.
tuhlaan aamuja laskemalla kylkiluita
kuin askelmia rappukäytävässä
jossa kylmyys odottaa sisäänpääsyä.
tähän aikaan kaikella on nimi.
huoneiden iho kuoriutuu. kahvia
tai teetä, merkityksettömiä valintoja.
suljen kannen. jään asumaan
levysoittimeen. kolikot silmäluomien päällä.
neula raapii jonkun toisen elämää
luovuttamaan. kodit laihtuvat.
tuhlaan aamuja laskemalla kylkiluita
kuin askelmia rappukäytävässä
jossa kylmyys odottaa sisäänpääsyä.
tähän aikaan kaikella on nimi.
huoneiden iho kuoriutuu. kahvia
tai teetä, merkityksettömiä valintoja.
suljen kannen. jään asumaan
levysoittimeen. kolikot silmäluomien päällä.
neula raapii jonkun toisen elämää
( )
uni ei kulje ohi
välinpitämätön vastaantulija
mustassa päällystakissa kuten veljensä
sulkee silmiä, tyhjät katseet
verhojen takana lasia
sitten ei mitään
silmät maan alla siellä
missä olet nyt, olet ollut
tai et ikinä. pimeässä
kissat harmaita ja sydän lyö
liian lujaa, liian usein.
ei nouse aamulla, ei pukeudu.
jotain ilmassa, tunnustus
tai kirkasta savua
välinpitämätön vastaantulija
mustassa päällystakissa kuten veljensä
sulkee silmiä, tyhjät katseet
verhojen takana lasia
sitten ei mitään
silmät maan alla siellä
missä olet nyt, olet ollut
tai et ikinä. pimeässä
kissat harmaita ja sydän lyö
liian lujaa, liian usein.
ei nouse aamulla, ei pukeudu.
jotain ilmassa, tunnustus
tai kirkasta savua
31/07/2012
nico
istuu tuolissa kuin
ei tietäisi miten jatkaa.
mieli on kipeä. tule huomenna uudestaan
lattialle pudotettu, unohdettu
puhelinnumero, kellonaika
tai jotain muuta tärkeää
rivien väleissä, tai merkkien
vallankumous on käynyt täällä, sulkenut
verhot kysymyksiltä. katkonaista hengitystä
neljä seinää syleilee, syleilee seinää
puhuu avaruudesta. savukeaski
melkein tyhjä
odotus
ei tietäisi miten jatkaa.
mieli on kipeä. tule huomenna uudestaan
lattialle pudotettu, unohdettu
puhelinnumero, kellonaika
tai jotain muuta tärkeää
rivien väleissä, tai merkkien
vallankumous on käynyt täällä, sulkenut
verhot kysymyksiltä. katkonaista hengitystä
neljä seinää syleilee, syleilee seinää
puhuu avaruudesta. savukeaski
melkein tyhjä
odotus
Subscribe to:
Comments (Atom)